Koivun testamentti

07.01.2006 Rummut.
Matka kohti Vaasaan studiota kohti alkaa, pakollinen ostosreissu Kasperin marketista ja menoks. Kuin ihmeen kaupalle selvisimme Werstaalle yhdellä neuvoa-antavalla puhelinsoitolla. Perille päästyämme alkoikin yleinen ihmettely ja pakollinen seppoilu, joka lakkasi vasta kun maestro rumpali Jussi " älä älä" Koivu sai kannut kasattua soittokuntoon. Rumpusoundeja hakattiin, muttei kauaa. Nauhoittaja, äänittäjä, apuvittuilija Sami " Hannu" Koivisto sai hommat haltuun niin ettei rumpaliraukkaa tarvinnut kauaa soundien hinkkaamisella rääkätä. Sitten itse asiaan eli louhintaan. Tempot kohilleen ja homma haltuun. Työnimi "trashi" vei eniten aikaa, ei meinannut poika oikein lämmitä. Huppari niskaan ja hikipanta päähän niin jopa rupes mies lämpenemään ja hiki lentämään. Toinen nauhoitusbiisi "Oksala" kakkosella sisään, se on niin helppoa! Siinä sitä oli ihmetyksen aihetta. Kolmas "Iron Maiden" meni sekin melko vaivatta nartsalle, vaikeuksia tuotti biisin loppu jota sankarimme ei millään meinannut saada kohilleen. Rummut kolmessa tunnissa purkkiin ja Eka päivä oli siinä. Palkinto Leijona ja viinoista jaloin jo odottivatkin ottajaansa.

08.01.2006 Kitaroiden nauhoitus.
Kitaroita rupesimme tässä vaiheessa jo nauhoittamaan koska matalien taajuuksien tulkki Mr. Tumas oli estynyt ja hän suorittaa osuutensa sitten myöhemmin. Mieliala oli korkealla varsinkin Kristianilla, olihan hän juuri hakenut putkirempasta legendaarisen SISO-vahvistimensa, ja nyt laitetaan sitä hehkua. No kuinkas ollakaan maailmanlopun kitara soundi löytyikin Boogie Woogie Mesa Boogiesta (Kiitos Ollille lainasta). Ei mennyt putkiremppa ihan hukkaan, käytettiin SISOa sentään "Trashin" c-osassa kolmen sekunnin verran. Ei hukkaan mennyt sekään kaksi hunttia. Rumputaiteilija keskittyi kitaransoiton sijaan yleiseen vittuiluun ja nestetasapainon ylläpitämiseen. Päivä oli varsin hieno, kitarat purkissa! Sitten paikalliseen, josta rumputaiteilija meinattiin ajaa pihalle liiallisen väsymyksen johtamasta pilkkimistilasta. Mutta poka skarppas.yvä meno.

09.01.2006
Väsy! Darra. Kai joitain lauluja vissiin nauhoitettiin .Tais mennä muutama kyypakkauskin.

10.01.2006 Huuto- ja bassottelupäivä.
Huudot menivät kohtalaisesti purkkiin.Tais mennä muutama kyypakkauskin. Enempää en asiasta tiedä koska en ollut paikalla vaan Seigurassa. Mutta saavuimme bassottelijan kanssa iltapäivästä takaisin Vaasaan. Soundiin mukavasti rapee särö-soundi ja go go. Basisitin itsensä määrittelemä tavoiteaika 2h 45min lyötiin kirkkaasti. Bassot nauhalle puolessatoista tunnissa. Pirun nopee kaiffari. Pakolliset HEI!- huudot piti saada vielä nauhalle mutta siihen rekrytoidut nimeltämainitsemattomat henkilöt tekivät ohimarssin ja olimme pulassa, basististakaan ei pihausta flunssan takia lähtenyt. No onneksi apu löytyi jo eräällä aikaisemmalla discore-äänitteellä vieraillusta All In Me:n eissistä, siihen kun lisätään vielä Herrat Koivisto, Koivu ja Kriikkula niin tuloksen kuulette nauhalta.

11.01.2006 Viimeinen vääntö.
Laulajapojalla taisi huuto kulkea edellistä päivää paremmin, kun vielä rupesivat korjailemaan niitä. No ei kait siinä mitn.

Koivu kuittaa

Kriikkulan testamentti

7.1.2006
Aamu alkaa mukavasti miehekkäälle tuoksuen. Koivu vetää hirsiä kuin tukki. Miehen herättämiseen saa nähdä vaivaa oikein tosissaan. Tästä johtuen voimmekin laske ilmoille kaskun, ”ainoa tyytyväinen Koivu on nukkuva Koivu”. Vihdoin mies on saatu revittyä irti laiskuuden bunkkeristaan. Ensimmäiset sanat kuuluvat ”ÄAuml;lä, älä, älä”, joista voinemme päätellä, että eilinen vierailu aina niin tuttavalliseen Varttibaariin on tehnyt tehtävänsä. Jotakuinkin ajoissa pääsemme Kasperin Rock -pyhättöön hakemaan soittajille tuikitarpeellisia työvälineitä eli instrumentteja. Kamat pakuun ja lähikauppaan ostamaan patonkia sekä Juissia – voi voi, taitaa reissusta tulla oikea sekoitus musiikkia ja makunautintoja. Eikun matkaan.

Vaasaan saavumme noin tunnin myöhässä, mikä ei ole ollenkaan hullumpi suoritus. Kamat kantoon ja Rocki soimaan. Alkuun pienet rupattelut pitkän äänitystaiteilija Sami ”Hannu” Koiviston kanssa. Mies lupaa ruoskia Discoresta irti sellaista paskaa, jota kukaan ei ole saanut aikaisemmin todistaa. Tämä tietää hyvää! Jussi kasaa kannuttimensa ja soundia haetaan. Tässä vaiheessa ihmetellään suuresti rikkinäisiä pellejä ja kalvojen virittämistä. Hannu haukkuu soundit pystyyn, mutta pienellä virittäytymisellä saamme kannuttajamme tonkat kuulostamaan miltei siedettäviltä. Ou Jees, on aika tutustua ystäväämme Klikkiin. Klikki on siitä vaarallinen kumppani, että se saattaa tuntua ensialkuun hyvältäkin ystävältä, mutta jossain fillikohdissa se yllättäen kääntää kelkkansa ja vetää surutta turpaan. Pyrimme välttämään jälkimmäistä parhaamme mukaan.

Aloitamme biisillä työnimeltä trashi. Heitämme arvalla sopivan tempon ja jo onkin vauhdissa pysymistä. Rumpali psyykkaa itseään rumalla hikipannalla ja eikun perkomaan. Vielä kaksi isoa sparraus J-kirjainta ( Jallu ja Jellona) hyllylle houkuttimiksi niin runttaus voi alkaa. Ensimmäiset otot menevät lämmitellessä, mutta tatsi alkaa löytyä. Hikipannasta luovutaan ja virnistys muuttuu astetta häijymmäksi. Tsädäm! Valmista tuli ja Kriikkulan poikakin oikein yllättyy. OHO! Sehän meni mallikkaasti. Siirrymme seuraavaan kipaleeseen työnimeltä ”Oksala”. ”Oksala” purkitetaan kädenkäänteessä toisella otolla rumpalistimme Simahimon kasvaessa. Jäljellä enää ”Iron Maiden” ja rumpali on vapaa ikeestään. Tähän rautavärkkiin aikaa turataan ”Oksalaa” pidempään, mutta kaiken kaikkiaan mallikelpoinen Studiopäivä. Rumpali voi keskittyä virvokkeisiin ja vittuiluun osansa hoidettuaan. Itseäni alkaa hirvittää millaista päänaukomista huomenna on luvassa. Palkinto olusille siis.



8.1.2006
Herääminen tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Paikalla noin puolituntia myöhässä, hyvät skarppaukset siis. Koivun luultava saapumisaika ehkä kello 16.00 (Allekirjoittanut {K.Kriikkula}saapui paikalle noin 12.30). Hannu oli fiilistelly jo soundia, ku kitaransoittajapoikaa ei ollut näkynyt. Sotaratsuna toimii Ollin Mesa - ei sille vaan voinut mitään että SISO sai turpaansa putkirempasta huolimatta. Pääasia on kuitenkin reipsivä soundi eikä vehje millä soundi saadaan aikaan. Ja perkomaan. Aloitamme perkoon ”Trashilla”, koska tutina on, että kyseisen veisun purkittamiseen saattaa kulua enemmän aikaa. Nauhoitusfiilis pääsee huippuunsa, kun pian on meininki päästä tuuttaamaan. Kuinkas ollakkaan juuri ennen ensimmäisiä sulosointuja paikalle saapuu mieheltätuoksuva Rumputaiteilijamme Koivu. Jahans, sitä täytyy olla valmis ottamaan vastaan sanansäilää jo tässä vaiheessa päivää... ei voi mitään. Ja Louhimaan!

Hetken aikaa kirotaan ja ihmetellään, notta johan pitää soittaa äkäisesti, mutta otan homman haltuun irvistellen ja siinä se on. Jos on sanomista niin sanokaa! Jussi keskittyy samaan aikaan leipäilyyn ja pahalta haisemiseen. Näyttää siltä, että selviän hyvin vähällä päänaukomisen vastaanottamisella tämän päivän. Eikun ”Oksalaa” äänittämään. Pari pirullista ”tiidi-titti-tiriti-titti ” -kohtaa tästä biisistä löytyy. Manauksella niistäkin selvitään ja siirrytään ”Iron Maideniin”. Viimeinen biisi meneekin kaikkein helpoimmin narulle, vaikkakin tempo on jälleen varsin miehekäs. Pohjakitarat ovat siis nauhalla. Pienet soundin ruuvaukset ja siirrymme erinäisiin kitara-lirkutuksiin, jotka toistuvat kappaleissamme säännöllisin väliajoin. Lirkutuksiin aikaa vierähtää pohjakitaroihin verrattuna jonkin verran enemmän, mutta mallikkaasti tämäkin saatiin pakettiin. Ainoastaan ”Iron Maidenin” ns. ”soolo” tuottaa tuskaa, kun aloitus menee varsin usein reisille. Tuskanhiki nousee pintaan, silmämunat suurenevat, kiukku kasvaa ja vihdoin tuokin kohta saadaan kuriin. Otan vastaan ansaitun vittuilun. Skebat on melkein valmiina, ainoastaan yks cleani 3-sekunnin pätkä trashi-biisissä jää odottamaan huomista. Toinen hyvä päivä putkeen... kummallista...

9.1.2006.
Perusmeininki, puolituntia myöhässä pelipaikalla. Alamme ruuvaamaan puhtoista soundia. Etukäteen helpolta nakilta kuulostavaan soundiin saamme turattua yllättävän paljon aikaa. Testaamme eri nuppien Clean osastoa...Nytkö on aika SISON yllättää kuuluisalla paskalla Clean-soundillaan??? Paskan marjat Crunchia vaan, ja puhtaat saa unohtua. Luultavasti puhtaan soundin hakemisen vaikeuteen vaikutti eniten käytössäni oleva kielisoittimeni, joka ei välttämättä sovellu kovinkaan mallikkaasti heleään Clean-soundiin. No pääsee se SISO:kin sitte narulle. Hyvät oli remontit. Kitara käteen ja viimenen silaus on äänitetty about viidessä minuutissa. Seuraavaksi pitäis lauluja kattella... jaa-a hyvä on flunssa mitähän tästäkin seuraa.

Mikrofoni nenän eteen ja ääntä auki... voi herran jumala mikä nuhapumppu soundi miehestä lähteekään. Hannu repii jo hiuksiaan. Kriisipalaveri! Päätämme jatkaa sessiota, kunhan käymme hakemassa apteekista kyypaukkauksia surkean äänen pelastamiseksi. Paketit on hankittu ja syvästi uskomattomat miehet ristivät kätensä. Tablettia leipäluukkuun ja järsimään... makunautinnot jatkuvat tämän reissun osalta kyllä. No niin, taasen naamari mikrofonin eteen ja suuta aukomaan. Pienen lämmittelyn jälkeen ääni alkaa varsin nopeasti kuulostamaan aivan kuin tulisi eri miehestä. Onko siis kyseessä Kyymies??? Ei vaan kurkun turvotus laskee ja ääni pysyy komeasti vireessä. Tulipa sitten tämäkin todistettua, kyllä se pakkaus vaan jotain pelastaa. Laulut sujuvat hyvällä fiiliksellä. Pariin kohtaan kuluu tiukkaa ”EI, ei näin!” -huutoa tarkkaamon puolelta lähinnä laulurytmityksen osalta. Leivomme kyseisiä kohtia, ja johan on äänittäjänkin suu jo messingillä. Kyllä! Puhtaat laulut purkissa stemmoja lukuun ottamatta. Siirrymme siis taustalauluihin. Hannun kanssa arvomme jonkin aikaa sopivia linjoja ja johan alkaa Norinkylän poikakuoro löytymään. Koivu kiroaa, kun kuulostaa muka niin popilta ettei sitä kestä. Paskaa rattaissa sanon minä! Harmoniat kehiin ja hyvä tulee. Ei paska päivä tämäkään vaikka välillä usko meinas loppua lauluäänen osalta. Huomenna siirrytään seuraavaan perkooseen elikäs kurkun raastoon.

10.1.2006.
Aamu lähtee käyntiin sillä, että kurkku on miehekkäästi pirun kipeänä. Eikun studiolle ja uutta pakkausta naamariin. Sopii vaan toivoa, että lähtee. Jaa-a samalta maistuu kuin eilenkin, mutta myös apu on yhtä tervetullutta. ÄAuml;äntä avataan rauhallisesti ennen kuin aletaan tosissaan revittämään raastinrautaa. Ja tottakai perkoo aloitetaan Trashilla. Muutaman keskikiukkuisen treenin jälkeen, haetaan jo tosikiukkua ja rec-nappula käy kuumana. Kyllä tämä tästä. Jussi lähti eilen käymään seikurassa ja tulee takaisin iltapäivällä kera flunssaisen basistin. Toisinsanoen voimme ottaa Hannun kanssa Chillisti, kun vittuilukerroin on pienempi. Muutoin varsin komeasti kulkee, mutta korkean osaston huudot ei oikein lähteny. Toivon mukaan huomenna saa paikattua tämän päivän väsymisen. Blackis osastoa ja muutamaa hyytymistä huolimatta huudot purkissa.

Basson vispaajamme Tuomas Laullukka saapuu paikalle juuri sopivasti kera Koivun, kun raastotaiteilijan ääni alkoi hyytyä. Bassot vaan kiinni pöytään ja ämyrit tuuttaamaan. Ihanne aika on kuulemma 2,5 tuntia, mitä bassoihin saisi mennä aikaa. Kovia sanoja Lallukan suusta, saas kattoo... Mies yllättyy ensin nopeita tempoja, kunnes rytmiryhmä löytää toisensa. Mies pistelee minkä pistelee ja avot! Valmista tulee 1,5 tunnissa. On se kone! Vielä pitäis saada mieskööri kokoon ja huutamaan ”Hei Hei” -huudahduksia. Köörimiesten lukumäärä osoittaa selvästi laskevaa käyrää kun H-Hetki lähestyy. Paikalla suutaan aukovat Hansu, Eissi, Jussi ja meikäläinen. Tuomas keskittyy äänensä säilyttämiseen, sen verran miehekäs flunssa pojalla. Köörimiehet huudahtelevat useaan otteeseen ja sopiva sekoitus heiheitä alkaa muodostua. Päivä paketissa. Jussi ja Tuomas lähtevät Seinäjoelle kera soitto vempeleiden. Allekirjoittaneen perkoot jatkuu vielä yhdellä päivällä.

11.1.2006.
Kurkku ei yhtä paskana ku eilisaamuna. No totutusti kyypakkaus naamariin ja lämmittelemään. Tuntuma on varsin hyvä, tuntuu että tänään lähtee vielä paremmin kuin eilen. Tuntuma ei valehdellut ja korkeaosastokin tuntuu kulkevan. Kuulostelemme Hannun kanssa biisit läpi ja paikkaamme mielestämme paikkausta tarvitsevat huudahdukset. Tällainen varapäivä osoittautuu helvetin toimivaksi. Huudot ovat paremmat kuin mitä tästä miehestä on ehkä ever never lähtenyt. Hyvä niin! Siirrymme vaiheeseen raakamiksaus, notta Konemiehemme pääse ruuvaamaan alansäksätykset kuosiin. Voi perkeles, kuulostaa miehekkäältä. Sessiot sujuivat yllätten pienellä stressauksella. Meininki oli hienhajuista, mutta leppoista. Kiitän ja kumarran alanmiehelle eli Hannulle! ÄAuml;ijä on kyllä vääntänyt tästä ruuvipenkistä kaiken irti. Jatkamme projektia ajankohdassa X, koneksien valmistuttua! Vaikenen tähän.

Kriikkula kuittaa