00.11.2002 Askel puhtaampaan : LMSN

LMSN listan kärjessäkin keikkunut Discoren Askel Puhtaampaan on suomenkielistä alternativemetallia. Useampikin alternativebändi on ottanut esiintymiskielekseen suomen, mikä ei suinkaan ole huono valinta. Discore on tässä joukossa sieltä kärkipäästä.

Askel Puhtaampaan kuulostaa minusta Saralta. Discore on kuitenkin jonkin verran rankempaa verrattuna uuteen Saraan. Myös sanoitusten puolesta yhtäläisyyksiä Saran kanssa löytyy. Kumpikin bändi tyytyy sanoituksissaan erittäin niukkaan ilmaisuun. Tälläkin levyllä Puhtaaseen biisissä ei ole kuin 14 sanaa. Tämä niukkuus ei ole kuitenkaan huono asia. Ainakin Discorella tämä lähestymistapa toimii erittäin hyvin.

Musiikillisesti levyllä voisi olla hieman enemmän vaihtelua. Nyt samaa kaavaa toistetaan periaatteessa koko ajan. Raskaiden osien vastapainona on rauhalliset osat, mutta kun jokaisessa biisissä rakenne on samanlainen niin pitemmän päälle se alkaa kuitenkin kyllästyttämään. Vaihtelua lisää ja paketti alkaa olla kasassa lopullisesti.
Tero Kallio

00.09.2002 Askel puhtaampaan : Rockmusica.net

Musiikki on erinomainen tunteiden välittäjä, sanotaan. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta musiikissa pyritäänkin sävyjen ja hienovaraisten tekstillisten viitteiden kautta luomaan jokin tunnetila kuulijan päässä. ÄAuml;lyllisyys ei ole se asia, mikä musiikkiin usein liitetään.

ÄAuml;lyllisyys ei Discorenkaan osalla ole nimittävä tekijä, vaan tunteiden esiin kaivelu on pelin henki. Instrumentiksi on valittu raaka nu-metal tyyppinen ääni, jolla sitten herätellään mietteitä musiikin vastaanottajassa. Lyhyet ja erilaisten mielikuvien maalailuun keskittyvät sanoitukset ovat olemassa jotta laulaja/kitaristi K. Kriikkula voi huutaa äänimaailman raskauden vaatiman raivon siihen päälle. Ja kyllä hän huutaakin. Jos jokin yksittäinen elementti halutaa junnaavien metelitaustojen lisäksi Discoresta mainita, on se juuri laulajan äärimmilleen menevä suora rääkyminen joka taiteilee soveliaisuuden rajamailla horjuen ehkä juuri ja juuri häiritsevän puolella. Häirityksi tuleminen on toki iloinen asia musiikkia kuultaessa, ja laulajan rääkyminen on sittenkin mielenkiintoisin elementti yhtyeessä.

Soitto on Discorella hyvin hallussa, mutta kappaleiden junnaavuus jää vaivaamaan. Kunnollisia puhtaita rauhallisuuden suvantoja ei esiinny, eikä näin ollen jatkuva metelöinti vaikuta niin räikeältä kuin ehkä hyvä olisi. Askel puhtaampaan on ehkä kuitenkin otettu, ainakin tuotoksen nimi viittaa tähän suuntaan. Riemullista Discoressa on juuri sen häiritsevät piirteet, mutta laulamisen riehakkuuden kaipaisi saavan tuekseen yhtä riehakasta musiikkia, joka kilpailisi puhtaasta suoraan rääkymiseen vaihtelevan laulajan kanssa omaperäisyydessä. Myös kosketinsoittajan tuominen kuvioon mukaan saattaisi tuoda lisäväriä lopputulokseen, mutta toisaalta kosketinsoittaja ei välttämättä toisi Discoren ilmaisuun sittenkään erityistä lisää. Kokeilemalla tuo selviäisi.

Ulkomailla seurataan tätä nykyä hyvinkin tarkkaan mitä Suomen metallirintamalla tapahtuu, onhan osaavia yrittäjiä noussut täältä useita. Discore ei välttämättä herätä lämpöä ulkomaisissa tarkkailijoissa epäsovinnaisuuteen kurkottavan laulunsa kanssa, mutta oman tyylin etsiminen ja sen tarkka vaaliminen toisivat Discorelle varmaankin huomattavan kultti-suosion. Mikä lieneekin yhtyeen pyrkimys, ja matka taloudelliseenkin menestykseen on aatteellisesti paljon tuvallisempi kultti-suosio lähtökohdista kuin jostakin muualta.
Antti Jauhiainen

00.07.2002 Askel puhtaampaan : Inferno

Jos Discore ei tällä demolla saa radiosoittoa, levytyssopimusta ja laajahkoa fanijoukkoa, voidaan Suomen aliarvostetuimman bändin titteli siirtää hengenheimolaiselta Nicolelta uudelle kantajalle. Musiikki tuo mieleen paitsi edellä mainitun orkesterin, myös jonkinlaisen Sara-Kotiteollisuus-hybridin. Kerrassaan toimivaa vaihtoehtometallia, jossa myös nu-metallista on havaittavissa vivahteita, mutta siihen kategoriaan en tätä työntäisi.

Yhdessä on soitettu vuosia ja demojakin tehtailtu keikkailun ohessa kiitettävä määrä. Tämä kaikki on hionut bändistä virtaviivaisesti soivan ja vahvuutensa tiedostavan jyrän. Niin, nuo vahvuudet: jäntevä ja hypnoottinen riffittely, pelkistetyt vokaalit jotka soivat instrumenttina muiden ohessa ja soundi joka on juuri sellainen kuin sen tässä tapauksessa täytyy olla. Toisin sanoen, bändi on löytänyt itsensä, sen mitä monesti demobändeiltä peräänkuulutetaan.

Levyltä löytyy peräti viisi biisiä, joka on demolle suurehko määrä, mutta hyvistä on mahdotonta karsia ja mielelläänhän niitä kuuntelee useamman kerran peräkkäin. Tarttuvin on kakkosraita Savuna ilmassa, jonka veroista en muista aivan heti kuulleeni.
Antti Huttunen

00.04.2002 Askel puhtaampaan : Soundi

Teuvalainen Discore kuuluu uuden koulukunnan altsumetalliscenen lupaavimpiin nimiin ja sen kehitys edellisestä ep:stä on ollut hämmästyttävää luokkaa. Suomen kieli ja Kristian Kriikkulan suurpiirteinen laulutyyli yhdistävät bändin vahvasti toiseen pohjalaismetakoitsija Saraan, mutta Discore on enemmän metalliosaston miehiä, vaikka vahvasti konetaustoihin sekin luottaa. Hillittömällä draivilla mätetty jurruutus on jämptisti soitettu ja vivahteikkaasti sovitettu, joten ainoaksi petrattavaksi osa-alueeksi jää turhan sanahelinän kuorruttamat tekstit.
Antti Luukkanen